Löysin viime viikolla mielenkiintoisen vaatteiden ja asusteiden nettikaupan. Karma Shop on ns. vastuullinen vaatekauppa, joka myy ekologisia tuotteita. Materiaalit ovat suurimmaksi osaksi reilun kaupan puuvillaa tai luomupuuvillaa, hamppua tai kierrätysmateriaaleja. Yritystä pyörittää yksi henkilö tai pariskunta, joka myös selvittää millaisissa työolosuhteissa eri tuottajien vaatteet tehdään.

Tein kokeeksi ihan pienen tilauksen ja kaikki meni ihan mutkitta. Tilasin vaatteen perjantaina ja tänään tiistaina se saapui minulle. Erittäin nopea toimitus siis ottaen huomioon, että yritys on pieni ja pyörii yhden henkilön voimin. Itse tuotteen materiaali on miellyttävän tuntuista (reilun kaupan luomupuuvilla), katsotaan kuinka sille käy pesujen ja käytön jälkeen. Hinnat ovat mielestäni kohtuullisia ja toimituskulutkaan eivät ole suuret.

Itsellä ainakin sivu menee suosikeihin ehdottomasti.

… otsikoi tänään Taloussanomat. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hinta nousi pääkaupunkiseudulla loppuvuodesta jopa 5,5%. Se tuntuu omassakin kukkarossa. Meillä neliöhinta vuokrantarkastuksen jälkeen alkaa hipoa kohta 20 euroa, joka tuntuu käsittämättömän suurelta summalta verrattuna edelliseen asuntoon. Silloin vuokraa maksettiin alle 13 euroa/neliö ja sekin tuntui ihan liialta. Toisaalta se olikin kallis asunto paikkakunnan keskimääräiseen vuokratasoon nähden.

Noh, jatkuvasta hintojen noususta johtuen olemme jälleen asuntoetsintäkannalla. Vuokralle edelleen, toistaiseksi. Sellaista käsitettä kuin halpa ja hyvä ei vaan tunnu näiltä seuduilta löytyvän, miksiköhän. :)  Hakemukset on vetämässä ainakin Helsingin kaupungille, Espoonkruunulle, Auroranlinnalle, Satolle ja Nuorisosäätiölle. VVO:lle pitäisi kai vielä laittaa, vaikka tympiikin taattu vuokrien nousu joka vuosi. Kaikkiin on varmasti kilometrin mittaiset jonot ja meidän haluamissa kohteissa vaihtuvuus on vähäistä. Oranssilla olisi mielenkiintoisia ja erilaisia asuntokohteita, mutta ollaan kyllä jo ylitetty hyvä tovi sitten asukasvalintojen ikäraja.

Mitä muita teille tulee mieleen? Yksityiselle emme halua aikaisempien kokemusten vuoksi. Vantaata kohtaan meillä on jotain tuntemattomia angsteja, joten sekin on pois laskuista.

Keittiön ikkunasta ei enää näe kohta ulos. Naapureiden kyttäys on siis vähentynyt huomattavasti.

...

Parvekkeella ei ole tarvinnut käydä viimeisen kuukauden aikana, sillä ovi ei aukea enää kuin vähän raolleen. Parhaimmillaan lunta parvekkeelle on kasaantunut vajaan metrin verran, oven kohdalla sentään toistaiseksi vähemmän. Kohta lumikinos kiipeää kaiteen yli. Itsensä siivilöimistä se on yrittänyt kaiteen rei’istä, joten kaide on kuorrutettu lumelta myös ulkopuolelta.

...

Luulen, että näillä kinoksilla saadaan laittaa juhannuksena olutpullot viilenemään hankeen.

Ulkona alkaa olla jo vähän kevään tuntua, aurinko pilkistää ihan pikkuisen pilviverhon takaa ja pakkasta on enää vain nimeksi. Päivät tuntuvat nykyään todella pitkiltä, kun kaikista pimein aika alkaa olla jo selätetty. Pakkaskausi todennäköisesti vielä palaa, mutta siihen saakka on hyvä nauttia näistä päivistä, kun ei kohmetu heti ulko-ovelle. Tähän aikaan on juuri hyvä hetki tarkastaa kodin nurkat ja kaapit ja siivota kaikki ylimääräinen talven aikana kertynyt tavara pois.

Meillä tätä toteutettiin viikonlopun aikana ja kaapit alkavat olla ihan hyvässä kuosissa. Mitään poisheitettävää tai eteenpäin luovutettavaa ei juurikaan löytynyt ja nekin vähät on jo laitettu myyntiin. Sen sijaan ajatukset kaipaavat vähän tuuletusta. Töissä vallitsee jostain syystä melko kireä ilmapiiri ja jokainen natkuttaa päivän aikana milloin mistäkin. Siitä syystä ajattelinkin, etten itse sorru samaan ja yritän olla mahdollisimman aurinkoinen ja hyväntuulinen. Kyllä se vielä johonkin tarttuu. Toivottavasti tavoite ei osu omaan nilkkaan ja saan aikaan vain lisää kyräilyä ja motkotusta liian positiivisella asenteella.

Aurinkoista viikkoa kaikille. :)

Kuvia hoitokissa Mangosta kaipailtiin edesmenneessä blogissa, mutten saanut aikaiseksi laittaa esille enempää. Tässä pari otosta. :)

Kaikkea sitä netistä löytääkin. En ikinä ennen ollut kuvitellut tarvitsevani kosmetiikalle boksia, kunnes näin sellaisen eräällä käytössä. Kuten ehkä osa lukijoista tietää, olen järjestyksen ihminen, eli kaikelle on oltava juuri jämptisti se oma paikkansa. Noh, tämähän on siis kuin minulle luotu!

Naisellinen työkalupakki

Myönnettäköön, että postipaketin avaus aiheutti pientä nykimistä suupieliin, kun laatikon sisältä kuoriutui aika massiivisen kokoinen työkalupakki. Vaan eipä sillä, se imaisi sisäänsä juuri kaiken sen mitä olin toivonutkin ja tyhjääkin jäi, kuten kuvasta näkyy. Eikä edes yhtään hävetä pitää näinkin tyylikästä boksia pesukoneen päällä meikkipussukoiden sijaan.

In action

Olin vähän ajatellut, että tuonne olisi mahtunut myös vartalovoiteet, mutta ehkä sellainen on ihan utopiaa tällaisella kuivanahkaisella ihmisellä, jolla voidetta kuluu melkein purkillinen viikossa ja pakkauskoot ovat isohkoja. Sen sijaan varastoon hankkimani kasvovoiteet ja kaikki meikki- ja kynsituotteet sinne menivät ihan mukisematta. Hyvä ostos ja jos kiinnostaa myös itseä, niin täältä löytyy. Omani tilasin eBayn kautta Beauty Boxesin toimittamana ja säästin kympin.

Avataanpa hieman käsitettä Ikea-koti. Tarkoittaako se kotia, joka on sisustettu pääasiassa Ikea-kalusteilla vai kotia, joka näyttää Ikean kuvastolta?  Sanalla on tietyllä tapaa minun korviini negatiivinen kaiku. Kerran jos toisenkin olen kuullut kommentin “no onpa Ikea-koti”, eikä sitä ole sanottu ystävälliseen sävyyn. En ehkä ole kommentoijien mielestä onnistunut luomaan lainkaan persoonallista ilmettä, vaan toteuttanut kaiken kuvaston mukaan. Myönnän sen olevan osaksi totta, melkein menisi kuvaston sivusta: :)

Niin, kumpaan kastiin tämä sitten meneekään.

Olen toistaiseksi päässyt yli jonkinlaisesta kotiahdistuksesta ja jättänyt kommentit omaan arvoonsa. Koska sängyn myötä viimeinenkin muualta hankittu huonekalu vaihtui Ikeaan, voisi sanoa, että asumme katalogin sivuilla. Onnellisesti omassa kodissa siitä huolimatta.

Vähänkään uudemmat puhelinmallit muistuttavat nykyään enemmän tietokonetta kuin puhelinta toimintojensa puolesta. Olen vähän kapinoinut sitä vastaan ja valinnut käyttööni hintaluokan halvimpia peruspuhelimia. Nyt kuitenkin joutui taipumaan, kun Risto tarvitsi itselleen uuden liittymän ja juuri sitä sopivaa myytiin vain kytkynä puhelimen kanssa. Minä, noh, en varsinaisesti tarvinnut uutta puhelinta, mutta kun oli ihan pakko ottaa, niin ei kai siinä muukaan auttanut. ;) Olihan se aikaisempi jo näytöstä rikki pudottuaan viikon käytön jälkeen katukiveykseen.

Nokia 5230

Puhelimen “aikaisempi malli” Nokia 5800 XpressMusic oli alunperin iPhonen ensimmäinen vakavasti otettava kilpailija. 5800:n sisar 5230 jatkaa samaa linjaa, mutta hieman karsituilla ominaisuuksilla ja mielestäni tyttömäisemmällä ulkonäöllä. Kosketusnäyttö on suhteellisen tarkka ja puhelimen käyttö loogista. Tekstiviestin kirjoitusta varten esiin tulee näppärä qwerty-näppäimistö, jolla kirjoittaminen tosin on ainakin allekirjoittaneella vielä hitaampaa kuin vanhaan tyyliin ennustavalla tekstinsyötöllä. Harmikseni tässä minun mallissani puhelimesta puuttuu wlan sekä stylus-kynä, joten näyttöä on käytettävä joko sormin tai kuvassa näkyvällä plektralla. Wlanin ajattelin olevan tarpeeton, mutta olisihan tuolle tullut jo muutamaan otteeseen käyttöä. Toisaalta edelleen pääasiallisesti käytän laitetta puhelimena, mutta ei niistä mukavista lisäominaisuuksistakaan haittaa ole ollut. Paketissa tuli lisäksi mukana vuoden käyttöoikeus Nokian Musiikkikauppaan, joka onkin ollut jo kovassa käytössä.

Päädyin Sushirobotin blogin kautta Nirven sivuille. Blogin pitäjä oli tilannut itselleen aivan sairrrraan hienon polkupyörän ja minun alkoi myös tehdä mieli… Puuttuu enää kesä ja sopivat fillarointimaisemat. Jos asuisin Helsingin keskustassa, hankkisin ehdottomasti itselleni tällaisen söpön cruiserin ja tukka hulmuten polkisin pitkin katuja.

Kuvat: http://www.nirve.com, http://www.hotelfox.dk/

Aina silloin tällöin törmää tapauksiin, joissa jonkin yksittäisen netinkäyttäjän elämää on alettu seuraamaan ja vakoilemaan. Tietoja kaivellaan monista eri lähteistä ja niiden perusteella kootaan kokonainen henkilökuva. Sellaisen jälkeen tulee aina mieleen kuinka paljon itsestään voi ja kannattaa internetissä kertoa. Olen usein miettinyt, että olisin itse voinut tehdä joitakin asioita toisin ja olisin voinut jättää jotain kirjoittamatta – nettiin kirjoitettu tieto kun on ja pysyy. Mm. Internet Archiven avulla voi etsiä vanhoja nettisivuja ja kaivella tietoa suhteellisen helposti. Saman nimimerkin käyttäminen monissa kanavissa helpottaa tietojen yhdistelemistä, vaikka ei olisikaan kirjoittanut johonkin kuin murto-osan itsestään. Julkinen profiili esimerkiksi Facebookissa tekee stalkkeroinnista naurettavan helppoa.

Helpointa olisi, jos ei paljastaisi yhtään mitään, ei nimeään, paikkakuntaa, ikää tai työpaikkaa. Tai postaisi yhtään ainutta kuvaa mihinkään päin nettiä. Anonyyminä on helppo ja mukava olla, kun voi kasvoitta ja häpeilemättä sanoa mitä oikeasti on mieltä. Usein sellaista tosin pidetään raukkamaisena ja ajatellaan, ettei henkilö uskalla seisoa sanojensa takana ihan oikealla nimellään. Jo oman nimensä kertominen tekee elämästä jollain tasolla kaikille avointa. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä vaikka jonkin kirjoituksen perusteella saavuttaisi jotain suurta, niinkin on epäilemättä käynyt. Toisinaan tulee miettineeksi, että kuinka ihmiset uskaltavat olla niin avoimia. Nimi yhdistettynä kasvoihin on aika vahva tuntomerkki. Selkeimmin tämän huomaa etenkin nykyään pinnalla olevissa muotiblogeissa, joiden pitäjät esiintyvät sujuvasti omina itsenään. Eikö heitä yhtään arveluta?

Syy, miksi tätä pohdin, liittyy selkeästi blogin pitämiseen ylipäänsä. Kirjoittaisiko vain ylimalkaista tekstiä, joka ei millään tavalla selkeästi kosketa omaa elämää vai pitäisikö henkilökohtaisempaa linjaa. Pelkkää yleistä jargonia sisältävästä blogista tulee helposti valju ja pinnallinen, mutta oman elämän ruotiminen internetissä ei houkuta sekään. Asiassa olisi kai löydettävä kultainen keskitie. Miten muut bloggaajat kokevat omasta elämästään kertomisen netissä?

Lautapelien suosio lienee hiipumassa näin konsolien ja pc-pelien valtakaudella. Siksi olikin pieni riski ostaa veljelle ja hänen puolisolleen joululahjaksi lautapeli, sillä heilläkin on siirrytty jo konsoliaikaan. Pelistä tuli kuitenkin jättimenestys joulupyhien aikaan ja voittajasta käytiin kovaa kamppailua. Hankittu peli oli Menolippu. Ostin Eurooppa-version, mutta pelistä on useita muitakin osia. Peli on suunniteltu 2-5 pelaajalle, mutta omasta mielestäni se vaatii vähintään 3 pelaajaa ollakseen tarpeeksi haastava.

Kuvassa neljän pelaajan rakentamat rataosuudet ja kaksi juna-asemaa

Menolipun idea on yksinkertainen – rakentaa rautateitä pelilaudalle. Aluksi pelaajille jaetaan reittikortit, joista kukin valitsee itselleen vähintään yhden tavoitteen. Pelaajan on pyrittävä rakentamaan valitut reitit siten, ettei muut pelaajat saa tietää alku- ja määränpäätä. Reitin rakentamiseen vaaditaan junakortteja, joita kerätään pakasta tai pöydästä nostamalla. Yhtä yhteyttä kahden kaupungin välille voi rakentaa vain yksi pelaaja, mutta maksullisten juna-asemien avuilla muiden rataosuuksia on mahdollista käyttää. Jokainen osuus vaatii tietyn määrän tietyn värisiä junakortteja, joten niiden keräilemiseen menee oma aikansa. Liian kauan kortteja ei kuitenkaan kannata hamstrata, etteivät muut ehdi rakentaa pelaajan haluamaa yhteyttä. Lisäreittejä voi nostaa pelin edetessä tai pyrkiä rakentamaan vaikkapa pisintä yhtämittaista reittiä. Peli päättyy, kun yhdellä pelaajalla on jäljellä enää korkeintaan kaksi junaa, eli pelimerkkiä. Pisteet jaetaan onnistuneiden reittien ja pisimmän reitin perusteella. Myös jokaisesta rataosuudesta saa pelin edetessä tietyn pistemäärän.

Peli on erittäin viihdyttävä ja kestää parhaimmillaan (tai pahimmillaan) monta tuntia. Suosittelen etenkin aikuisten seurapeliksi ja sisarusten väliseen kilpailuun. Veli voitti 2-1, vähän jäi hampaankoloon.